6.10.2007        
16.50

Nyt oon kotona äiskän  ja iskän luona. Tulin eilen. Luulin että täällä ois helpompaa mutta jotenkin mulla on taas aivan kamala olla. Näin viime yönä tosi paljon unia. Näin siitä unta ja siitä toisesta tytöstä. Heräsin itkemään. Mä luulen että se vihaa mua. Mä en tiedä mitä mä. Vihaan sitä että se valehteli mulle ja sitä että se suuttui kun mä syytin sitä siitä. Aivan kuin mulla ei ois oikeutta suuttua siitä että mun luottamus on taas petetty enkä tiedä voinko ikinä enää luottaa kehenkään.  En tiedä miten tämä menee ohi. Täälläkin mietin koko ajan vain sitä. Ihan koko ajan. Mä en voi kuunnella mitään musiikkia ilman että alan itkemään. Mä en halua että tulee ilta, kun mua alkaa itkettään. Mä en halua nukahtaa ja herätä itkuuni. Se ei enää oo mun vieressä eikä vanno ettei ole mitään hätää.  Mä vain itken ja pinnistelen eteenpäin. En tiedä jaksanko olla täällä maanantaihin. Ehkä haluaisin lähteä jo tänään. En tiedä miksi täällä on niin vaikeaa. Mun on tosi hyvä olla  täällä ja äiti ja isä on niin rakkaat, mutta jotenkin.. On tosi raskasta. Tekis mieli soittaa mutta ei se mitään vaikuta. Tekis mieli nähdä sitä mutta pelkään että se vihaa mua ja siks pelkään että mä vihaan sitä.