On siis kulunut ihan sikana aikaa siitä kun olen viimeksi kirjoittanut mitään ylös. Tilanteet on muuttuneet. Elämä on muuttunut, mutta silti minä itse olen samassa pisteessä kuin silloin. Tai niinkuin joku tosi ahistava kupla. Se venyy ja mä koitan rikkoa sitä. Välillä potkin itseäni ulos apinan raivolla ja uuvutan itseni loppuun. Välillä kerään valtavan määrän kärsivällisyyttä kasaan ja alan tiiraamaan siihen reikää. Ja uuvutan itseni loppuun.

Mä en pääse tästä pois. Välillä täältä loppuu happi. Joskus tänne taas pulpahtaa hengitettävää ilmaa, mutta kun alan etsiä sitä henkireikää, se painuu umpeen ennen kuin pääsen siihen käsiksi repiäkseni tämän rikki.