No takapakkia tuli, niinkuin oletinkin.
Tänään olin kuolla kouluun. Ensimmäisen kerran oli nälkä mutten jaksanut syödä. Väsytti ja puudutti ja oksetti.
Oli pitkä päivä.
Harmittaa kun on kavereita muualta käymässä ja mä olen ihan kuollut. No kuiten käytiin ravintolassa syömässä ja mä sain suht hyvällä ruokahalulla ruokaa alas. Mutta tosiaan. Vatsahan ei kestä. Nyt on niin huono olo ettei mitään järkeä.
Kaverit istui tässä iltaa. Pelailtiin ja kaikki oli ihan jees. Loppujen lopuksi kuitenkin toivoin että ne lähtis jo pois. Halusin olla yksin, koska tämä iski taas niin saatanan kovaa yhtäkkiä. Ne lähti baariin. Ja niillä oli tosi hauskaa. Enkä mä voi lähteä baariin enkä juoda eikä mulla luultavammin ole yhtä hauskaakaan.
Tuntuu ihan kuin mun elämä ois viety. Mä en todella uskalla tehdä mitään.
Aattelin etten juo, kun tämä menee ihan märyksi, mutta se ja sama. Märyä joka tapauksessa. Oon tosi poikki. Haluaisin soittaa. Mutta onneksi en ole juonut, joten en soita. Vaikka sietäisi. Mutta en tiedä. En. Pelottaa ihan kamalasti. Pakko lainata, vaikka omaan omiakin ajatuksia, mut silti.. "This is the way you left me, Im not pretending. No hope, no love, no glory, no happy ending. This is the way that we love like it's forever. Then lived the rest of our life but not together".