On ihan tyhmä olo. Ihan tyhmä. Oon ihan tyhmä.
Oisin tosi paljo halunnu nähä sitä tänään. Tosi paljon. On kurja olo ja oikeen tosi kurja.
Puhuin taas yhen kaverin kanssa jonka kanssa en oo tätä viel jauhanukkaan. Musta tuntui että se käänsi puukkoa haavassa, mutta toisaalta se sai mut ymmärtämään tätä. Kai. En tiijä. On ihan paska.
hittohittohittohitto. Nyt en saa ajatuksia kasaankaan.
Nyt vasta aloin miettiin että onko mussa jotain vikaa! Oon ehkä vähän omahyväinen ko en ajatellut sitä ennen. Itseasiassa nytkin oon vaan sitä mieltä et mä oon ihan liian taipuvainen ja kiltti. Oisin yhtä kusipää kuin keskivertokansalainen niin ehkä en ois tässä. Koska niin. Helpot ihmiset on tosi tylsiä eikä sykähdytä. Ja mä olen varmaan maailman helpoin ihminen. Paitsi silloin kun en ole. Eli tosi harvoin.
Just tänään mietin sitäkin, et mihin jäi se ihminen, joka kiljui keskellä kaupunkia niinkuin joku lapsi joka haluaa tahtonsa läpi? Se, joka paiskoi käsilaukkua pitkin katuja ja kaatui lumihankeen polvilleen märisemään? Siitä ei oo kauan kun se täällä oli, mutta nyt on jäljellä vaan tämmönen saatanan tuhnu. Tämmönen joka vaan myötäilee ja antaa kaiken tapahtua, kun pitäis hakata toisen päätä seinään ja karjua johki saatanan megafoniin että eksää saatanan älyhoi tajua että mä olen parasta mitä sulle on tapahtunut ja ois aika pitää musta kiinni!!
Nii ei. Mä oon vaan sillai että hei voitasko nähä ai ei no ei se mitään.
Vittu.