Nämä päivät on melko turhia. Mikään ei oikein tunnu aidolta. Vuorokaudet vaihtuu vaan pakon vuoksi ja pinnistellen. Änkeävät läpi niinkuin jostain ahtaasta reijästä.
Koko ajan on pakko tehdä jotain. Tekee mieli tehdä jotain, mutta toisaalta mikään ei huvita. Sen verran että kouluun ja takas ja siinä se. Koko ajan pitää odottaa jotain joka on tosi kaukana. Nyt ootan viikonloppua että pääsen kotiin. Kolme päivää tuntuu ainakin kuukaudelta. Uskomatonta miten päivät on ainakin kolminkertaistaneet itsensä. Siitä sunnuntaista ei ole kuin puoltoista viikkoa! Tuntuu niinkuin tää ois kestänyt ikuisuuden. En tiä. Inhoan tätä viikkoa. Inhoan viime viikkoakin.

En yhtään tiedä mitä tekisin. On ihan voimaton olo. Teenköhän mitään? Tuntuu niinkuin oisin tehnyt jo kaiken. Nyt ootan vaan kotiinpääsyä. Siihen asti ihan sama.